Lastensuojelussa 60% ja vanhusten hoivasta yli 40% on yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin eli järjestöjen hallussa Suomessa, kertoo Aamulehti tänään. Julkinen sektori ei yksin pysty palveluita tuottamaan eikä se olisi edes järkevää. Monituottajamalli on kehittynyt Suomessa nykyiseen laajuuteensa ihan tarpeesta, kun kuntien resurssit ja kyky reagoida muuttuviin tilanteisiin on rajallinen. Asiakkaan näkökulmasta palvelusetelien käyttö on opittu näkemään mahdollisuutena. Valvontavastuu on tietenkin tilaajalla.
Uusilla aluevaltuustoilla on jatkossa valta päättää, kuinka työnjako julkisen ja yksityisen välillä toteutuu. Sote-lain mukaan hyvinvointialueella pitää olla riittävä oma palvelutuotanto, mutta mikä on riittävä? Poliittinen kanta jakaa aluevaltuutetut tässä kysymyksessä selkeästi kahteen leiriin: heihin, joiden mielestä kaikki sote-palvelut pitäisi tuottaa julkisina palveluina ja meihin, joiden mielestä monituottajamalli on toimiva ja tehokas, ja takaa myös kehittymisen ja laadun.
Palvelujen ulkoistaminen ei ole minulle itseisarvo, mutta vaihtoehdot kannattaa aina tutkia, verrata hyödyt ja haitat. Riittävä palvelutuotanto on laissa sen vuoksi, että hyvinvointialue ”osaa” hankkia palveluita ulkoa, eli verrata mm. laatua ja hintoja. Hyvinvointialueen pitää olla myös valmiina ottamaan palvelutuotanto itselleen, jos yksityinen yritys tai järjestö siitä luopuu. Suurelta tuhlaukselta tuntuisi sellainen ratkaisu, jossa toimiva ratkaisu hylättäisiin vain sen vuoksi, että palvelun tuottaa yksityinen yritys tai järjestö.
Pirkanmaalla neljä kuntaa on ulkoistanut koko sote-palvelunsa yksityisen yrityksen hoidettavaksi. Tulokset ovat olleet hyviä: palvelut on tuotettu kustannustehokkaasti ja kunnissa on myös onnistuttu yhdistämään perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito, kuten sote-uudistuksen tavoitteenakin on. Omaa luokkaansa oleva kysymys Pirkanmaalla on Sydänsairaala ja Coxa: hyvinvointialueen omasta palveltuotannosta on kysymys – omistaahan Sydänsairaalan Pirkanmaan (94%) ja Kanta-Hämeen (6%) sairaanhoitopiirit sekä Coxan Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (62%), Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri (10%), Tampereen kaupunki (10%) ja pienemmillä osuuksilla Etelä-Pohjanmaan, Päijät-Hämeen ja Vaasan sairaanhoitopiirit sekä Mänttä-Vilppula, Sastamala ja Valkeakoski.
Aamulehden Kati Kalliosaaren kirjoittamassa jutussa tuodaan hyvin esiin myös järjestöjen suuri epävarmuus tällä hetkellä. Kolmas sektori on hyvin tärkeässä roolissa, kun ihmisille halutaan antaa oikea-aikaista apua. Järjestöjen palvelut eivät ole vain täydentäviä, vaan aidosti ainutlaatuisia. Järjestöt tarjoavat apua ja vertaistukea paitsi avun tarvitsijalle itselleen, niin myös hänen läheisilleen.
Mielestäni hyvinvointialueen palveluverkko pitää rakentaa kattavaksi julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyöllä. Meidän pitää päästä lääkäriin tai hoitajan vastaanotolle helposti, hoitopaikkoja pitää olla riittävästi ikäihmisille ja muille apua tarvitseville – ei ole merkitystä sillä, kuka tuon palvelun tuottaa!