Neljävuotias Sastamala on nyt uhma-iässä, etsimässä rajojaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt ensimmäisellä valtuustokaudella. Silti luulen, että tulevilla päättäjillä on edessään entistä enemmän rajojen ja sääntöjen asettamista.
Sastamalan ensimmäinen talousarvio oli toiveiden tynnyri, joka törmäsi heti alkuunsa vuonna 2009 alkaneeseen taantumaan. Nyt tiedämme, että jouduimme keskelle sitä synkempää skenaariota ja nousua odotellaan yhä. Vuosittaiset miljoonan tai kahden säästötalkoot eivät ole pysäyttäneet menojen kasvua, saatikka sitten todella leikanneet niitä. Tuloveron noston vaikutus jäi juuri niin heikoksi kuin saattoi ajatellakin. Tehokkain tapa säilyttää palkanmaksukyky ja esim. välttyä lomautuksilta on lopulta järkevä henkilöstöpolitiikka.
Olemme tavoitelleet päätöksissä alueiden tasapuolista kohtelua: mitkä palvelut ovat lähipalveluja ja mitkä palvelut on järkevää keskittää? Onhan paljon tärkeämpää säilyttää palvelu kuin seinät! Myös asiakaslähtöisyys on haaste: tarjoammeko vain sitä, mitä tuotamme? Pitäisikö tuottaa sitä, mitä tarvitaan?
Brändityössä opimme, että vain innovointikyky ja markkinointi tuovat kassaan rahaa, muut toiminnot ovat kustannuksia ja jopa ulkoistettavissa. Pehmeitä asioita kuten koulutusta, kulttuuria ja ilmapiiriä eivät muut voi matkia. Siksi päädyimme sujuvan elämän seutukaupungiksi, joka on Suomen asuttavin kaupunki, yrittäjyyden kaupunki ja ihan kohta kirjapääkaupunki! Olemme tutkineet muitakin asioita: on ollut imagotutkimusta, päivittäistavara- ja erikoiskaupan selvitystä, ruoka- ja siivouspalveluiden mitoitusta sekä vanhustenhuollon palvelurakenneselvitystä. Päätöksiä olemme nuijineet pöytää hyvällä vauhdilla, vaikka osa porukasta aina kannattaakin sitä ”vasta vuoden päästä” – vaihtoehtoa.