Suomessa on 120 hyvin voivaa kuntaa, ja 200 rapakuntaa, jos Talouselämä –lehteä 28.9. on uskominen. Rapakunnista talouskriisissä on jo 40 kuntaa, joiden kunnanisät ja –äidit joutuvat seuraavaksi hakemaan apua valtiolta tai naapurikunnalta. Sastamala ei täytä kriisikunnan tunnusmerkkejä, mutta rapakunnaksi meitä kyllä kutsutaan.
Rapakuntien listalle Sastamala on kuitenkin päässyt. Vuosikate ei anna siihen aihetta, koska se on pidetty positiivisena, eikä taseeseen ole siis kertynyt alijäämää. Myöskään konsernin velkamäärä per asukas ei poikkea liikaa valtakunnan keskiarvosta, joka on 2000 eur ja velanmaksukyky on kunnossa. Verotus on valtakunnan keskiarvoon 19,68% verrattuna Sastamalassa kireähkö, muttei kuitenkaan ylikireä. Konsernin omavaraisuusaste laski vuonna 2011 alle 50% rajan, mikä toistuessaan tarkoittaisi kriisiytymistä.
Maan hallituksen elinkelpoisessa kunnassa on vähintään 20.000 asukasta ja työpaikkaomavaraisuuden on oltava yli 80%. Nämä kriteerit Sastamala täyttää hyvin. Taloudelliset kriteerit sen sijaan ovat jo aiheuttaneet ja aiheuttavat jatkossakin päänvaivaa. Veroprosentin nosto tai velan lisääminen eivät siis ole vaihtoehtoja kaupungissamme. Tulojen kasvattaminen sen sijaan on: kasvun Sastamala tarvitsee uusia asukkaita ja yrityksiä! Jos tulojen kasvattaminen ei riitä, niin toinen talouden tasapainotuskeino on tietenkin menojen leikkaaminen.
Haluan vaikuttaa siihen, että Sastamalan nimeä ei näy rapakuntien listalla. Verotulot ja valtionosuudet pitää käyttää tarkoituksenmukaisesti nykyaikaisten palvelujen tuottamiseen sekä maltillisiin investointeihin. Positiivisessa kierteessä hyvät palvelut lisäävät vetovoimaisuutta ja turvallisuutta, jolloin myös talous vahvistuu.