Tänään juhlistimme Sastamalan Musiikkiopiston ensimmäisen rehtorin Kristiina Virtasen eläkkeelle siirtymistä pienellä ystäväjoukolla. Vähän siis myöhässä, mutta kun emme ehtineet paikalle varsinaisena päivänä heinäkuun lopulla, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Äetsän musiikkikoulun – tuttavallisemmin musakoulun – johtokunta on ensimmäisiä luottamushenkilöpestejäni. Rehtori Kristiina luotsasi opinahjoaan suvereenisti, mutta kun lamavuosien säästökuurit leikkureineen uhkasivat toiminnan jatkoa, olivat hyvät neuvot kalliit. Myöhemmin kunnanhallituksen jäsenenä minulle oli selvää, ettei musakoulun lakkauttaminen ratkaise Äetsän kunnan talouskysymyksiä, ainoastaan heikentää kunnan vetovoimaa.
Sastamalan rakennuspuuhissa musakoulusta tulikin tervetullut ratkaisu Vammalan musiikinopetuspulmiin. Ainoa nk. karvalakkivaltuuskunta, johon itse olen osallistunut, on se, kun Eero Mäki-Tanilan johdolla kävimme tapaamassa opetusministeri Sari Sarkomaata ja perustelemassa, miksi Sastamalan kokoisen uuden kaupungin musiikinopetuksen pitää päästä säännöllisen valtionosuuden piiriin. Sillä junareissulla taisi ihan jokainen vuorollaan sanoa minulle, ettei usko asian järjestyvän, mutta niin vain järjestyi! Suurin kiitos tästä kuuluu Kristiinan loputtomalle sitkeydelle, ja toiseksi suurin Eeron ja Arja Valtosen hyvälle hakemukselle.
Lasten ja nuorten monipuolisen vapaa-ajan ja harrastustoiminnan kehittäminen on tärkeää. Onnistumisen tunne harrastuksen parissa tukee myös koulua ja erilaisten valmiuksien kehittymistä.