Kun on kolme päivää pyrkinyt omaksumaan uuden työorganisaationsa tavoitteita, prosesseja, rooleja, vastuita ja mittareita, niin moni kotoinen asia tuntuu yksinkertaiselta ja helpolta. Kuten vaikkapa koiran kynsien leikkaaminen. Juuri tänään sen keksin, miten kaksissa tuumin pidätellään koira valjaissa niin, että myös takatassujen kynnet saavat kyytiä!
Maiseman vaihtaminen tuo mukanaan myös konkreettista vaihtelua. Maanantai-aamuna luinkin Hesaria, jossa pohdittiin kuntien konsensus-politiikkaa. Kunnissa on valtio-opin professori Kimmo Grönlundin mielestä tärkeätä yhteisymmärryksen löytäminen. Yksittäinen valtuutettu ei saa paljon aikaan, vaan Grönlundin mielestä uusien luottamushenkilöiden pitää oppia ”demokraattiset pöytätavat”. Kuntaliiton Kaija Majoinen povaa menestystä vaikeissa taloudellisissa päätöksentekotilanteissa nimenomaan niille kunnille, joissa yhteistyökulttuuri on reilassa.
Mielestäni Sastamalan vahvuus on ollut juuri tämä, että päätökset ovat syntyneet laajan keskustelun jälkeen melko hyvällä yhteisymmärryksellä. Poikkeus vahvistakoon säännön, eli yksi valtuustopäätös sentään taisi syntyä 30-29. Kaupunginhallituksessa pyrkimys yhteisymmärrykseen on näkynyt erityisen selvästi, koska äänestyksiä on ollut vähän. Näin vaalien alla voi tietenkin kukin meistä itsekseen harmitella, ettei omalla nimellä kirjattuja ehdotuksia juuri KH:n listalta löydy. Mutta hyvä niin: yhteisen keskustelun perusteella jalostuneet ratkaisuehdotukset ovat varmasti niitä parhaita kaupungin kannalta.
Ihan niin kuin koiran kynsien leikkaaminenkin hyvän suunnitelman mukaisesti. Hyvästi lahjonta-yritykset, takaa-ajot ja piiloleikit, tervetuloa tiimityö – niin ja valjaat!