Prosessit ja niiden osuudet TA:n käyttökustannuksista ovat keskenään hyvin erisuuruisia: Hyvinvointi 60%, Kasvatus 28%, Elämänlaatu ja Elävä maaseutu 5%, Ympäristö 4%, Kansalaisvaikuttaminen 2% sekä Elinkeinot ja osaaminen 1%.
Säästötarve on luokkaa 2% emokaupungin määrärahoista. Joissakin keskusteluissa on vilahtanut kaiken ei-lakisääteisen karsiminen, mutta vilkaisemalla prosessien suuruusjärjestystä olisi hyvin lyhytnäköistä ja kestämätöntäkin leikata esim. elinkeinoihin panostaminen tai vaikkapa koko vapaa sivistystoimi pois. Sastamalan ensimmäisen TA:n laatiminen oli varmasti myös tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa näissä pienissä yksiköissä kuin suuremmissa.
Suurimpien rahojen käyttöä kuitenkin määrää melko pitkälle lainsäädäntö, tai sitten kuntayhtymän hallinto. Pidän erittäin hyvänä kehityksenä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin itselleen asettamaa kulujen leikkaamisohjelmaa (-2%), sillä hyvän esimerkin valossa pääsemme keskustelemaan myös paikallisesti Saspen ja Satun palveluiden järjestämisestä ja niiden hinnasta. Uskon näiden tehostamistoimenpiteiden näkyvän helpotuksina kaupungin taloudessa: esim. loma-aikoina joidenkin osastojen tai vastaanottojen sulkeminen muutamaksi ylimääräiseksi viikoksi.
Omien liikelaitosten, Tilakeskuksen ja Sastamalan veden, on myös todettu monta kertaa tavoittelevan vain nollatulosta. Nollatulokseen pääseminen on ’helppoa’, koska tasapainotus hoituu prosessien ja kaupunkilaisten laskutuksella. Kaupungin perustamisen yksi perusajatus on ollut, ettei uusia rakennuksia hankita, vaan päinvastoin kaupungin rakennusten käyttöä on tehostettava ja ylimääräisistä neliöistä on päästävä hallitusti eroon. Rakennuksista 80% on kaiken lisäksi kasvatusprosessin kustannettavana. Jos liikelaitos tehostaa toimintaansa, niin se pienentää prosessien menoja.
Olen hyväksynyt ’höyläämisen’ säästöohjelman lähtökohdaksi, eli jokaiselle prosessille on asetettu säästötavoite määrärahojen suhteessa. Lopullinen tulos ei varmasti ole aivan näin matemaattinen, mutta kyllä jokaisessa prosessissa on hyvä harkita jokainen työtehtävä ja hankintapäätös vielä kerran – ja luopua kaikesta epäolennaisesta, ilman että se välttämättä edes huonontaisi kaupunkilaisten palveluja. Omasta mielestäni esim. palvelupisteiden vähentäminen ei tarkoita automaattisesti palvelun huonontumista. Joissakin kohdin olen myös valmis valitsemaan vapaaehtoisen tason alentamisen, jos jonkin palvelun todetaan olevan esim. verrokkikaupunkeihin verrattuna ylimitoitettua.
Uskon, että töiden kriittinen tarkastelu on helpompaa nyt, kun uusi organisaatio on vasta käynnistymässä ja muutoksen tuulet ovat joka tapauksessa jo päässeet puhaltamaan nurkissa. Muutostilanteessa vaaditaan suurta päättäväisyyttä alkaa noudattaa uusia työtapoja, ja kaiken lisäksi nopeasti! Muutosprosessien epäonnistuminen johtuu usein hidastelusta ja vanhasta kiinni pitämisestä, vaikka tavoitteet olisivatkin oikeat. Tarvitaan paljon oikeaa asennetta ja tunnetta, jotta teemme juuri nyt tärkeitä asioita ja luovumme epäolennaisesta. Tarvitsemme siis hyvää johtamista ja esimiehet ovat avainasemassa.
Kasvun Sastamala on minulle sitä, että reagoimme nopeasti ulkoisen maailman aiheuttamiin muutoksiin ja antamiin mahdollisuuksiin ja että sisäisesti olemme valmiit puntaroimaan palvelurakennettamme ja vetovoimaamme jatkuvasti.
(vastaus Tyrvään Sanomien esittämiin kysymyksiin)